Artikkelit

 

Keskiajalla tuli tunnetuksi legenda Graalin maljasta, joka oli valmistettu Luciferin kruunusta pudonneesta jalokivestä. Maljan etsiminen ja mahdollisuus osallistua Pitkäperjantaina Graalin linnassa todelliseen pyhään ehtoolliseen kuvastui monelle kristitylle suurena unelmana. Legendaa voidaan lähestyä tarkastelemalla ihmisen eri olemuspuolia, sillä ihminen on mikrokosmos, pienoismaailma, joka sisällyttää itseensä suuren maailman salaisuudet.

 

Legenda

Kun korkea enkeli, Lucifer, lankesi ja hänet syöstiin maan päälle, putosi Luciferin kruunusta smaragdi, josta tehtiin malja. Maljaa säilytettiin pitkiä aikoja joissain vanhoissa mysteereissä ja sama malja oli myöhemmin Jeesuksella hänen nauttiessaan ehtoollista opetuslastensa kanssa. Tämän jälkeen malja joutui Josef Arimatialaisen haltuun. Kun sotamies Longinus avasi keihäällä Jeesuksen kyljen, laittoi Josef maljan alle ja antoi Jeesuksen veren valua siihen.

Malja ja pyhä veri joutuivat lopulta Espanjan Mont Salvat -vuorella olevaan Graalin linnaan, jossa asui kuningas Graal-ritareiden kanssa. Edellä oleva kuvaus legendasta on Pekka Ervastin kirjasta Johanneksen evankeliumi s. 166 [1] ja Graal-seremoniasta hän kirjoittaa seuraavaa: ”Kuningas nostaa graalmaljan; se loistaa; ja kaikkien ritarien maljat täyttyvät viinillä. Ja kun he juovat sitä viiniä, he puhdistuvat ja voimistuvat vuodeksi eteenpäin; heidän ei tarvitse syödä mitään koko vuoden aikana. Siitä viinistä he ovat saaneet elämänvoimaa.”

Graalin linna oli suojattu paikka, jonne asiattomat eivät voineet löytää tietä. Sinne saattoi pyrkiä vain sellainen ihminen, joka oli puhdas. Wagnerin Parsifal-oopperassa päähenkilölle sanotaan, ettei hän olisi löytänyt tietä linnaan, jollei Graal olisi häntä kutsunut. Lisäksi Parsifalista käytetään nimitystä ’puhdas hullu’ (reine Tor).

 

Lucifer

Luciferilla on ollut kaksinainen merkitys. Toisaalta Lucifer on valontuoja, mutta samassa yhteydessä puhutaan myös lankeemuksesta. On mielenkiintoista muistaa, että H. P. Blavatsky aloitti vuonna 1887 Lucifer-nimisen lehden julkaisemisen ja Rudolf Steinerin vuonna 1903 julkaiseman lehden nimi oli ensin Luzifer ja myöhemmin Luzifer-Gnosis. On selvää, että edellä olevassa yhteydessä nimi liitetään kaksinaisuuden korkeampaan puoleen. Lucifer yhdistetään myös Venus-planeettaan, joka esiintyy sekä ilta- että aamutähtenä. Ja artikkelin jatkoa ajatellen on hyvä muistaa, että kirjassaan Tähtikoulut [2] P.E. ihmisen prinsiippejä käsitellessään yhdistää manaksen Venus-planeettaan.

Kirjassaan Jeesuksen salakoulu [3] P.E. puhuu Luciferista Isä meidän -rukouksen yhteydessä erityisesti siinä kohdassa, joka kuuluu: ”Älä johdata meitä kiusaukseen, vaan päästä meitä pahasta”. Opetuslapsi joutuu henkisellä tiellään tekemisiin kahden kynnyksenvartijan kanssa, joista toinen, alempi, on ruma ja toinen kaunis. Ruma kynnyksenvartija on jäännös ihmiskunnan eläinasteelta ja sitä on kutsuttu myös himo-elementaaliksi. Pyrkijälle on kiusaus luulla kynnyksenvartijan olevan itsensä ulkopuolella. ”Hänen pitää tietää, että se on hänen sisällään, vaikka samalla pitää tietää, että se ei ole hänen oma itsensä. Se ei ole olemassa hänen ulkopuolellaan objektiivisena todellisuutena, josta hän voisi Jumalaa syyttää, vaan se on hänen oma himonsa, hänen oma helmasyntinsä, jonka hän on itse luonut, hänen oma lapsensa. Mutta se ei ole hän itse, hänen täytyy oppia se voittamaan.” ([3] s. 165-166).

Kaidalla tiellä kulkevan opetuslapsen älyn, järjen, neron, täytyy välttämättä kehittyä. Kuitenkin tämä sama järki voi tulla hänelle hirmuiseksi kiusaajaksi, jos hän asettaa sen korkeimmaksi ja tekee siitä Saatanan eli Luciferin. Tämä on silloin toinen, kaunis kynnyksenvartija. Sen inspiraatio kulkee siihen suuntaan, että Jumalan luoma maailma on puutteellinen ja pyrkijä viisaampana osaisi varmaankin luoda itse paremman maailman. P.E:n mukaan tämä on ”itserakkauden, itsekylläisyyden, itsetyytyväisyyden ja henkisen ylpeyden ääni”. Kiusaus kauniin kynnyksenvartijan muodossa voi kohdata opetuslasta vasta silloin, kun hän on jo varsin pitkällä henkisellä tiellään.

Kun opetuslapsi voittaa kauniin kynnyksenvartijan kiusauksen, hän ymmärtää, että Lucifer, kaunis enkeliolento on palvelija. ”Saatana on ensimmäinen enkeleistä, Lucifer on valon tuoja. Äly, nero on todella meissä mitä jumalaisin ominaisuus, mutta ainoastaan silloin kun se todella palvelee Jumalaa, kun se ei palvele itseään eikä omia tarkoituksiaan, kun se ei lähde auttamaan ja palvelemaan paholaista ihmisen sisässä, vaan yksin Jumalaa majesteetissaan ja hyvyydessään, silloin se on loistavin enkeleistä ja ihanin. Kiusaus on siinä, että luulemme Saatanan mustaksi, ja toiseksi siinä, että luulemme Saatanan olevan meidän ulkopuolellamme. Se on kiusaus, sillä meidän tulee muistaa, että Saatana on meissä itsessämme ja että Saatana on valkoisista valkoisin, silloin kun hän palvelee Jumalaa.” ([3] s. 169-170).

 

Monadeista

Ihmisen alkuperää tutkittaessa voidaan aloittaa monadeista, jotka muodostavat koko ilmennyksen perustan. Aurinkokunnan Logos synnyttää itsessään monadeita, jotka näin asettuvat kehityksen virtaan. Tässä yhteydessä puhutaan emanaatiosta, sillä aurinkokunnan Logos ei itse synnytä noita monadeja, jotka alkuperältään ovat yhtä jumalaisia kuin itse Logoskin. Tarkemmin monadien vaiheita  eri luomispäivien kuluessa olen käsitellyt artikkelisssani Pahan voittaminen US 3/99.

       Vaikka monadin käsite viittaa ykseyteen, niin jo H. P. Blavatsky mainitsi aikanaan, että siinä on kaksi yhdessä. Tarkemman selvityksen asiasta voi saada mm. Väinö Lehtosen kirjasta Kehityksen virta [4], jossa hän puhuu ensin emanaation kautta ”syntyneistä” jumalkipinöistä. ”Jumalkipinät ovat ilmennyksen henkisenä poolina aivan kuin pisarat meressä. Ilmennyksen muodollisena poolina on Isän synnyttämä kosmillinen aatteilu eli kosmillinen Kristus ja jumalkipinät ovat kosmillisen Kristuksen ’helmassa’. Jumalkipinä yhtyy aivan kuin yhteen Kristuksen ’atomiin’, jumalkipinän ja Kristusatomin yhtymä on monadi. Monadi on täten kaksinainen, siihen sisältyy henki ja muoto. Koska monadi on syntynyt yksin Isästä, niin sitä nimitetään yksisyntyiseksi, monogenes. Kristusatomi on kuin piiri jumalkipinän ympärillä - ontuva vertaus - valoverho, se tekee rakkauden mahdolliseksi.” ( [4] s. 55).

       Luomispäivien kuluessa eri asteiset enkelijärjestöt herättivät monadissa ilmennyksen tahdon eli aatmaan, rakkausvoiman eli buddhin sekä manaksen eli järjen. Voidaan sanoa, että monadiin lyötiin kuin kolme leimaa. Kolmen ensimmäisen luomispäivän aikana (nyt elämme neljännessä) nykyisellä ihmiskunnalla ei vielä ollut yksilöllistä minää eikä aatmaalla ja buddhilla ollut vielä suoranaista yhteyttä kehittyviin alempiin prinsiippeihin. Lehtosen mainittu teos selventää asiaa kahden korkeimman prinsiipin osalta seuraavasti: ”Vanhan Testamentin luomistarussa sanotaan: ’Alussa Elohim loi taivaan ja maan’. Tämä lause sisältää myös ihmisen synnyn, sillä ’alussa’ koskee sitä aikaa, jolloin yksilöllisessä maailmassa oleva monadi heijasti peilikuvansa henkiseen ja buddhiseen maailmaan. Aatmaa on henki ja buddhi on hengen ’verho’, autuuden verho, eli toisin sanoen: Henki, aatmaa, on jumalkipinän peilikuva, ja autuuden verho on Kristusatomin peilikuva.” ([4] s. 58).

 

Minuuden arvoitus

Minuuden syntyminen on se keskeinen vaihe, joka erottaa eläinkunnan ihmiskunnasta. Inhimillinen minuus syntyy, kun tarpeeksi pitkälle kehittynyt eläimen tajunta herää kaipaamaan yksilöllisyyttä. Lehtosen mukaan kaipaus avaa sillan monadin peilikuvaan ja peilikuva vastaa eläimen kaipaukseen heittämällä rakkaussäteensä eläimen tajuntaan. Tällöin syntyy yksilöllinen minä ylemmässä ajatusmaailmassa ja ymmärrys herää eläimessä. Samalla kun manas herää monadissa, muodostuu ihmisen ”avaruusmaailma” eli ilmennyksen piiri, jonka sisällä tapahtuu varsinainen ihmiskehitys.

       Edellä mainitulla ilmennyksen piirillä on monia nimiä. Sitä on kutsuttu mm. kaarana shariiraksi (syyruumis), auramunaksi ja karmalliseksi atomiksi. ”Siinä auramunassa on täydellisyyskuva jokaisesta ihmisen prinsiipistä, se on ihmisen avaruusmaailma, jossa jokainen ihmisen prinsiippi kehittyy ja kasvaa seitsenluvun lakia noudattaen ajan mukana. Auramuna on näin ollen Kristuksen heijastuma aineessa, joten se on myös aineellinen. Pekka Ervast opettaa eräissä esitelmissään, että auramuna on aineellinen todellisuus eetterimaailmassa ja että se on koostunut plastillisesta eli muistieetteristä. Ihminen sai sen lahjaksi elämältä ja se on ihmisen karmallinen muistikirja, josta karman käskystä kehkeytyy varsinainen eetteriruumis jokaisessa jälleensyntymässä.” (Kehityksen virta s. 59)

       Ihmisen yksilöllistä ilmennyksen piiriä on kuvailtu myös niin, että on kolme permanenttista eli perusatomia, jotka buddhinen jänne yhdistää toisiinsa. Kyse on silloin eetteritason, astraalitason ja mentaalitason ”atomeista”. Ensimmäisestä eli eetterisestä perusatomista on lisäksi kerrottu, että se sijaitsee maallisen elämän aikana sydämen kohdalla, mutta kuoleman lähestyessä se siirtyy pään kohdalle. Tämän vuoksi osaavat ”tavallisetkin kuolevaiset” jakaa kuolinmietiskelyssään menneen elämänsä teot objektiivisesti oikealle ja vasemmalle. Tietäjät ovat lisäksi ilmennyksen piiristä sanoneet niinkin, että siinä on eräältä kannalta se jälleensyntymisen pyörä, jossa ihminen eri inkarnaatioissaan kiertää.

       Tulevasta kehityksestämme ja tehtävästämme auramunan suhteen kirjoittaa Väinö Lehtonen seuraavaa: ”Vaikka Logos piirtää piirin avaruuteen luodessaan aurinkokunnan, niin hän ei suinkaan ole sidottu tuohon piiriin, vaan on henkenä kaikkialla. Samoin ihminenkin on henkenä oman maailmanpiirinsä sisällä ja ulkopuolella. Tämä seikka valaisee ihmisen tulevaa kasvua. Ihmisen tehtävänä on rakentaa tuosta aurisesta munasta kuolematon ruumis, lunastaa tuo elämän antama lahja itselleen, joten siitä tulee ihmisen tuleva käyttöväline; mutta henkenä ihminen on iankaikkisuuden lapsi. Hänen tehtävänään on voittaa kuolema tuon aurisen munan eli Kristuksen heijastuman avulla siten, että myöskin fyysillisessä maailmassa kuolema tulee voitetuksi.” (Kehityksen virta ss. 59-60).

 

Ihmisen poika

Nykyisen ihmiskunnan minuudet syntyivät pääosin kolmannen luomispäivän lopussa ja jäivät sen jälkeen taivasmaailmoihin odottamaan mahdollisuuksia jatkokehitykselle. Tuo mahdollisuus tuli tämän neljännen luomispäivän kolmannessa eli Lemurialaisessa juurirodussa. Silloin oli aineellisten käyttövälineiden kehitys saatettu niin pitkälle, että eläinkunnasta syntyneet minuudet saivat niihin inkarnoitua. H. P. Blavatskyn Salaisessa Opissa tuosta hyvin merkittävästä vaiheesta ihmiskunnan historiassa käytetään nimitystä manasaputrain eli järjen poikien inkarnaatio. Tässä kolmannen juurirodun tapahtumassa voi nähdä tietyn analogian kolmannen luomispäivän lopun tapahtumaan, jossa syntyivät inhimilliset minuudet. Siihen aikaan ei ollut inhimillistä käyttövälinettä, johon minuus olisi voinut ruumistua, sillä eläinkunta ei tarjonnut enää kehitysmahdollisuuksia syntyneille minuuksille.

        Se mitä tietäjät ovat kertoneet aurisesta munasta ja sen kehityksestä, kuuluu pääosin vielä tulevaisuuteemme. Yleensä liitämme minuuden ymmärrykseen, ajatuskykyymme, ts. manakseen. Vanhassa Intiassa rodun kantaisää eli ajattelijaa kutsuttiin Manuksi. Sanskritin kielinen sana manas on ollut kantasanana ihmistä tarkoittaville sanoille, kuten "man" englannin ja ”människa” ruotsin kielellä.  Kun Jeesus sanoi: ”ylentäkää ihmisen poika”, niin P.E:n mukaan tämä on sama asia kuin ”ylentäkää manasaputra”. Meidän on siis nostettava korkeampi minuutemme aatma-buddhin luokse. Symboliselta kannalta aatma, henkinen tahto, vastaa Isää ja buddhi rakkautta eli äitiä. Jeesuksen kertomuksessa tuhlaajapojan paluusta voi nähdä analogian minuutemme eli manaksen kehitysvaiheista.

 

Takaisin legendaan

Toivottavasti arvoisa lukija ei ole kaiken metafyysisen pyörityksen jälkeen täysin unohtanut artikkelin alussa mainittua Graalin tarua. Edellä esitetyn jälkeen on kuitenkin helpompi vastata kysymykseen siitä, mikä ihmisessä vastaa Luciferia ja mitä merkitsee Graalin malja. On selvää, että Lucifer on minuutemme, erityisesti merkityksessä manas. Kun Lucifer lankesi eli tapahtui aiemmin mainittu manasaputrain inkarnaatio, sai alkunsa alempi minämme eli kaama-manas. Samalla ”kahtia jaettu” minuutemme tuli kuitenkin valon tuojaksi suhteessa alempaan kolminaismaailmaan.

       Legendassa mainittiin Luciferin kruunu, josta lankeamisen yhteydessä putosi jalokivi. Kruunuhan on aina jonkin päällä eli yläpuolella, usein jonkun korkea-arvoisen henkilön päässä. Manaksen ”yläpuolella” on buddhi ja tämäkin prinsiippi tuli kiinteämpään yhteyteen aineellisemman todellisuuden kanssa, kun minuutemme inkarnoituivat eli ihmiskunta sai ”nahkavaatteet”. Smaragdista tehtyä Graalin maljaa kuvaa siis aurinen verhomme eli syyruumimme, jonka keskeisenä tekijänä on eri tasot yhdistävä buddhinen jänne.

       Graalin maljaa säilytettiin kauan vanhoissa mysteriossa, ja tämä vaihe liittyy hyvin pitkään Vanhan Liiton aikaan, ts. aikaan ennen Jeesus Kristusta. Tuolloin totuudenetsijät kävivät kamppailua lähinnä alempaa kynnyksenvartijaa vastaan, josta oli jo aiemmin puhetta. Vanhan koulun korkein johtaja oli Melkisedek eli Sanat Kumara, joka teosofisen tradition mukaan on tullut Venus-planeetalta. Vanhan ajan pyrkijä kukisti alemman luontonsa minuutensa ja ylpeytensä voimalla ja pyrki takaisin hengen puhtaaseen maailmaan. Suhde ylempään eli kauniiseen kynnyksenvartijaan ei ilmeisesti tullut Vanhan Liiton aikana keskeiseksi, koska oppilaalta vaadittiin oman Gurunsa ehdotonta tottelemista ja lisäksi pyrkimys oli pois tästä alemmasta kolminaismaailmasta eli jälleensyntymisen pyörästä.

       Pyrkijä, joka Vanhan Liiton aikana kulki näkymättömässä maailmassa vihkimysten tietä, eteni kuin enkelihierarkiasta toiseen. Tämä näyttäisi liittyvän juuri minuuden kehitykseen ja korkeampien enkelijärjestöjen nimet antavat kuin viitteen siitä asemasta, mihin ihminen tuolla tiellä voi kohota:  ruhtinaat, vallat, mahdit, herraudet ja valtaistuimet. Vasta kaksi korkeinta enkelijärjestöä ovat erilaisia, kherubimit eli harmonian herrat ja serafimit eli rakkauden henget. Niissä on jo kuin vivahde Logoksen Poika-ryhmästä (johon nykyisen ihmiskunnan monadit kuuluvat) ja Isä-hierarkiasta. Uuden Liiton tiellä minuudesta tulee palvelija ja tämän Jeesus Kristus jo totesi sanoessaan: suurin teistä on kaikkien palvelija. Aiemmin mainitussa Parsifal-oopperassa eräs päähenkilöistä, Kundry, kuvaa mm. ihmisen minuutta. Nöyrryttyään ja palattuaan Graal-ritareiden luokse Kundry viimeisessä näytöksessä lausuu vain kaksi sanaa: ”Dienen…Dienen!” (palvelemaan)

       Graalin taru tuli tunnetuksi kristillisenä aikana (keskiajalla) ja Jeesus Kristuksen tekemä suuri työ liittyy oleellisesti Graalin mysterioihin. Aurinen verho ja kaikki sen perusatomit saivat kuin uuden virityksen, kun kosminen Kristus tuli eetteritasolle. Tämän tason permanenttinen atomi liittyy myös ihmisen karmaan, joten muutokset karman toiminnassa tulivat myös mahdollisiksi. P.E. mainitsee, että karma on siirtynyt Saatanalta Kristuksen käteen jälleensyntymisen mysteriossa. Tämän asian yhteydessä voimme muistaa, että aurista munaa on nimitetty siksi pyöräksi, jossa jälleensyntymisemme tapahtuu.                                  

       Uuden Liiton aikana on mahdollista kokea Kristusta päivätajuisesti. Jeesus Kristus otti Golgatalla korkean aurinkovihkimyksen ja avasi uuden tien totuudenetsijöitten kuljettavaksi. Tätä uutta mahdollisuutta kuvaa hyvin Joosef Arimatialaisen ristin juurella Graalin maljaan keräämä Kristuksen veri, uusi henkinen elämä, jolla vakava pyrkijä voi täyttyä.  Tämä edellyttää kuitenkin uutta asennetta, pahanvastustamattomuutta. Voidaan sanoa, että Graal on nyt tuotu vanhojen mysterioitten kätköistä ylös Pelastuksen Vuorelle (Mont Salvat) ja tie Graalin mysteerioihin on viitoitettu Vuorisaarnassa.

        

 

Lähdeluettelo

[1] Ervast, Pekka: Johanneksen evankeliumi. Ruusu-Ristin Kirjallisuusseura ry. Helsinki 1977.

[2] Ervast, Pekka: Tähtikoulut. Ruusu-Ristin Kirjallisuusseura ry. Helsinki 1979.

[3] Ervast, Pekka: Jeesuksen salakoulu, evankeliumitutkimus. Kristosofinen Kirjallisuusseura ry. Helsinki 1986.

 [4] Lehtonen, Väinö: Kehityksen virta. Kristosofinen Kirjallisuusseura ry. Tampere 1979.

 

E-mail me when people leave their comments –

You need to be a member of kristosofia to add comments!